Kuinkas sitten kävikään?

Toipilas Piiroinen täällä kirjoittelee vasemmalla kädellään. Ei olisi uskonut vielä perjantaina herätessään, että mitä päivä voikaan tuoda tullessaan.

Perjantaina Sinikka lähti kesken tupeerauksien käymään hammaslääkärissä, kun hammasta oli ikävästi särkenyt jo parin päivän ajan. Päivä oli kaunis, kellohame heilahteli mukavasti ja oli muutenkin hyvä mieli Sinikalla, viikonloppuna luvassa juhlat ja kerrankin sai hammaslääkäriin ajan niin nopeasti. Hammas tuli hoidettua ja hammaslääkäri oli tosi mukava rouvashenkilö, jonka kanssa heti löytyi yhteinen sävel ja lähtiessään Sinikka kehui vielä hammaslääkärin pukevaa kampausta.

Kadulle päästyään Sinikka lähti kohti autoaan ja samalla vilkaisi puhelintaan, että kauan hammaslääkärissä oli aikaa kulunut. Kadulla oli kuoppa, jota ei tietenkään tullut huomanneeksi, siinä samassa Sinikka kaatui ja lensi kyljelleen asfalttiin, puhelin ja käsveska lensivät myös kaaressa kadulle. Ensimmäiseksi tietenkin paniikki siitä, että näkikö kukaan, kun oli arkipikkaritkin jalassa. Äkkiä ylös ja helmoja suoristamaan, kaksi poikaa tuli paikalle ja kysyi, että kävikö kuinkaan? Ei käynyt kuinkaan, puhelimen näyttö taisi vaan hajota ja kampaus nyt tietenkin lässähti moisesta lennosta. Ylös noustessa alkoi oikeassa kädessä tuntumaan valtavan kova kipu, Sinikka yrittää nostaa käsveskaa maasta, mutta käsi ei liiku yhtään, vaan retkottaa pelkästään suorana kohti maata. 

Paniikki iskee, mitäs nyt sitten? Autolla ei voi ajaa, kun käsi ei toimi ja kipu on mitä hirvein. Taksia soittamaan, kesken taksin soiton piti kysyä neuvoa vanhoilta rouvilta, että missäs minä nyt olinkaan, ehkä jonkinlainen shokki jo iski päälle. Taksilla töihin, sieltä sairaalaan, röntgeniin ja tuomio tuli: olkaluun yläosan murtuma joka on myös mennyt samalla paikoiltaan. Ei voida laittaa kipsiä, täytyy leikata mahdollisimman pian. Siinä kohtaa Sinikka pyörtyi.

Nyt on olkapää leikattu, kuusi tuntia kirurgi teki hommia, että sai olkapään kunnolliseen asentoon, on laitettu ruuvia ja levyjä luita tukemaan. Kaksi kuukautta näin alkuun lepoa ja kuntoutusta. Tänään Sinikka haetaan Savon sydämeen toipumaan ja nauttimaan passattavana olemisesta. Positiivisin mielin tästä on nyt vaan mentävä eteenpäin, ei pidä antaa synkkien pilvien vaellella mieleen. Yksi asia on varma, tupeeraukset eivät tähän loppuneet, sisulla vaikka opetellaan vasenkätiseksi.

Pus!