Kriisi

Sinikalla on kriisi, ikäkriisi. Kesällä Sinikka täyttää neljäkymmentä vuotta ja aluksi sitä oli vähän niin kuin mitä sitten, se on vaan numero siinä missä muutkin, mutta nyt on alkanut tuntumaan, että ei se olekaan niin. Kolmekymmentä vuotta täyttäessään, Sinikka eli uutta nuoruuttaan, kävi paljon ulkona kellohametta heilauttelemassa ja tapaili komeita miehiä(useita), niin silloin ei oikein tullut mitään kriisiä, sen unohti tavallaan kokonaan. 

Kymmenen vuotta ihmisen elämässä ei ole oikeastaan mitään, se mennä vilahtaa ohi silmien edestä tuosta noin vaan. Nyt ollaan neljäkymmentä, kohta viisikymmentä ja sitten kuusikymmentä ja siinä se sitten Sinikankin elämä oli. Sinikka keskusteli tästä kriisistään ystävättärensä Rauni Yletyisen kanssa, hänellä se kriisi tuli kovana kuolemanpelkona, Sinikalla ei sitä kyllä ole, vaan oikeastaan mikään ei tunnu miltään, mitä tällä hetkellä tekee. On sellainen aivan-sama-olotila tai toisaalta taas haluaisi ravistella elämänsä kokonaan uusiksi, pakata kaikki yhteen laatikkoon ja lähteä aivan uusiin kuvioihin. Sinikka kävi yhtenä päivänä kysymässä kampaamon johtajattarelta, että olisiko mahdollista saada virkavapaata, puolivuosi tai vuosi voisi olla sopiva. Johtajatar katsoi Sinikkaa ja sanoi, keskity sinä vaan töihisi, jos haluat vaativampaa työtä, niin kyllä sitä aina löytyy. Vaativampaa työtä, metrin korkeita nutturoitako johtajatar tarkoitti....

Nyt on kamalan muodikasta harjoittaa mindfulnessia, pitäisi olla aina tietoisen keskittynyt juuri siihen hetkeen, olla tietoisesti läsnäolevana juuri sillä hetkellä, mitä ikinä sitten onkaan tekemässä. Sinikka ei kyllä ymmärrä tätäkään vouhotusta. Sinikan mielestä juuri haaveileminen tai ihanien muistojen/ tapahtumien muisteleminen on kaikista ihaninta. Ajatelkaapa vaikka tiskaamista, jos siis taloudessanne ei ole Juanitaa tai tiskikonetta, niin voiko olla tylsempää kuin olla läsnä juuri siinä hetkessä ja miettiä vain niitä tiskejä. Sekin homma menee kyllä paljon mukavammin, jos ajattelee jotain mukavempia asioita. Tietenkin kannattaa muistaa joskus pitää ajatuksetkin kurissa, varsinkin intiimissä hetkissä, ei ehkä kannata miettiä siinä hetkessä kauppalistan tekemistä. 

Tässä kriisin keskellä, Sinikka meni ja osti jäsenyyden kuntosalille. Kerran nyt kriiseillään, niin ainakin juhlan kynnyksellä sitä on edes näytettävä hyvälle. Mottona voisikin olla, että pylly piukkana kohti uutta kymmenystä!